Korona on tullessaan karsinut valtavan määrän ihmisten välisiä kontakteja. Pois ovat jääneet lähes kaikki tapaamiset, illanvietot, harrastukset, juhlat ja tapahtumat. Tuloksena moni on jäänyt todella yksin. Lehdissä on parin viime kuukausien aikana kirjoiteltu siitä, miten jollekin ulkopuolisten kontaktien poisjääminen tarkoittaa totaalista yksinäisyyttä. Jollekin toiselle taas yksinäisyys ei ole poikkeustilan tuoma olotila vaan normaalia arkea. Kirjoituksille on syynsä. Monelta puuttuu nyt huomattava määrä lämpöä, keskustelua ja kanssakäymistä.
Kukaan ei ehkäpä koskaan ole kuitenkaan ollut aivan niin yksin kuin Adam. Hän oli ainoa ihminen koko maailmassa. Mutta niin ei ollut hyvä jatkua. Aivan Raamatun alussa meille kerrotaan, miten Adamille luodaan kumppani. 1. Mooseksen kirjan toisessa luvussa kerrotaan, miten Jumala näkee, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Hän tarvitsee toista ihmistä. Tässä yhteydessä on kyse elämänkumppanista: Jumala näkee, että ihmiselle on hyväksi saada rinnalleen puoliso. Mutta ajatusta voidaan varmasti soveltaa laajemminkin. Jumala näkee, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Hän tietää, että yksinjääminen tuntuu pahalta. Tässä aukeaa meille taas selkeä kuvaus siitä, miten hyvin Hän meidät ihmiset tuntee.
Laajojen ulkonaliikkumiskieltojen astuessa voimaan eri puolilla maailmaa, lehdissä luki, että koteihinsa enemmän tai vähemmän sulkeutuneina oli jopa miljardeja henkilöitä samanaikaisesti. Pelkästään Intiassa koteihinsa määrättiin noin miljardi ihmistä. Tuohon valtavaan määrään lukeutui varmasti monen monta sellaista, jotka sulkeutuivat koteihinsa aivan yksin. Ne, jotka sulkeutuivat koteihinsa suurissakin joukoissa, saattoivat toki kevään mittaan useaankin otteeseen toivoa saavansa olla edes hetken yksin. Mutta yksinolon ihanuus karisee, kun se ei ole vapaaehtoista. Moni istui kotonaan, kaivaten muita ihmisiä ja arkea ja tunsi erittäin vahvasti, että näin ei ole hyvä. Ja Jumala näki sen. Hän näki Espanjaan, Intiaan, Yhdysvaltoihin ja Itävaltaan. Hän näki jokaisen, joka ei päässyt enää tervehtimään ystäviä, opiskelemaan kouluun, pelaamaan jalkapalloa tai pitämään raamattupiiriä. Hän näki jokaisen, joka ei päässyt enää pitkään aikaan halaamaan ketään. Ja vaikkei tuo ihminen tunne Häntä ehkä laisinkaan, Hän tuntee tämän läpikotaisin. Hän tietää, ettei yksin ole hyvä ja siksi meitä on täällä niin paljon. Jumala on tiennyt sen jo pitkään, mutta ehkä meiltä kestää hieman kauemmin ymmärtää, miten tärkeitä toiset ihmiset ovat. He ovat olleet ehkä niin lähellä, ettemme ole tienneet, että heidän on parempi olla siinä kuin kaukana. Nyt tiedämme. Toivottavasti myös muistamme.
– Kirjoittaja on Kansanlähetysopiston opiskelija
Tähän artikkelisarjaan kuuluu viisi erillistä tekstiä, joista jokainen sisältää poikkeustilassa heränneitä pohdintoja Jumalasta ja maailmasta.