Raamattu oli Vilja-Valpuri Laxeniuksen mielestä tylsä ja vaikeaselkoinen kirja. Lukuvuosi Kansanlähetysopiston raamattulinjalla sai hänet toisiin aatoksiin.

– Usko Jeesukseen on ollut minulle lapsesta asti elämän tärkein asia, mutta minua on askarruttanut, riittääkö oma uskoni. Nyt ymmärrän, että kristillinen usko ei ole uskomista omaan uskoon. Kristittynä käännän katseeni omasta itsestäni Kristukseen, Vilja-Valpuri Laxenius, 38, pohdiskelee.

Hän kokee, että raamattulinjan opetus on ollut kuin ihanaa saarnaa.

– Luentojen jälkeen on usein aivan mykistynyt olo. Kun saa avaimia Raamatun ymmärtämiseen, se voi avautua aivan uudella tavalla. Aiemmin en esimerkiksi tiennyt, että Jeesus löytyy kaikista Vanhan testamentin kirjoista.

Luennoilla jokaisen Raamatun kirjan historialliset taustat käydään läpi. Ensin selvitellään, kuka kirjan on kirjoittanut ja kenelle sanoma osoitetaan. Linjalla tarjoillaan kolmen päivän periodeja eri Raamatun kirjoista. Laxenius kokee plussana senkin, että linjalla vierailee useita eri opettajia.

Hän iloitsee, että vuoden aikana on pureuduttu myös yksittäisiin isoihin aiheisiin, kuten armolahjoihin, evankeliointiin, ja ajankohtaisiin eettisiin kysymyksiin.

– Täällä saa olla eri mieltä ja tuoda mielipiteensä esille. Opimme samalla hyväksymään erilaisuutta ja hakemaan perusteluja omille kannoille. Se on kasvattavaa, Laxenius summaa.

Suurin aarre

Vilja-Valpuri Laxeniukselle raamatunopiskelu on merkinnyt ennen kaikkea syväsukellusta ristin teologiaan.

Opetuksessa palataan aina Jeesuksen ristille. Keskeisintä on se, mitä Jumalan Poika on tehnyt puolestamme.

– Opetuksessa palataan aina Jeesuksen ristille. Keskeisintä on se, mitä Jumalan Poika on tehnyt puolestamme.

Laxeniukselle on valjennut, että Jumalan laki on hyvä ja pyhä, mutta pelastuksen tieksi siitä ei ole. Hän kertoo ensimmäistä kertaa ylipäätään käsittäneensä, mitä lain ja evankeliumin erottaminen tarkoittaa.

– Huojentavaa on ollut uskoa ja ymmärtää, että Jumalan tahdon täyttämisellä emme voi eikä meidän tarvitse ansaita pelastusta ja Jumalan hyväksyntää. On valtavaa, että saamme täysin ilmaiseksi jotain niin käsittämättömän suurta. Syntien anteeksianto on takuu Jumalan rakkaudesta ja armosta ihmisiä kohtaan.

Laxenius iloitsee Kristus-keskeisestä opetuksesta vastapainona minä-keskeiselle tunteiden ja fiilisten metsästämiselle.

– Meidän on keskityttävä Kristukseen ja Jumalan sanaan, että siitä tulisi suurin aarteemme, hän tähdentää.

Hiljainen rukoilija

Raamattulinjalaisten elämää rytmittävät raamattuluentojen lisäksi vuoroviikoin pidettävät kasvuryhmä, raamattupiiri, aamuhartaudet ja jokaviikkoinen aamuehtoollinen.

Syksyllä ja keväällä linjalaiset osallistuvat toimintaviikkoon. He suuntaavat tiimeinä palvelemaan Kansanlähetyksen eri piireihin.

Vilja-Valpuri Laxenius toteaa, että hänen suurin kutsumuksensa on olla ”hiljainen rukoilija”. Rukoilijaksi Laxeniuksen kypsytti vakava sairaus.

– Sairauteni takia joudun käymään säännöllisesti hoidoissa. Eräällä sairaalareissulla olin täysin uupunut. Heikoimmalla hetkelläni sain rauhan ja varmuuden, että sairaalavuoteellakin Jumala on lähelläni ja tehtäväni on rukoilla toisten ihmisten puolesta.

Laxenius tietää, että sairaus ei vain ota. Se voi myös tuoda elämään jotain uutta ja hyvää.

– Jouduin sairauden takia luopumaan kutsumustyöstäni kätilönä. Nyt saan kuitenkin olla luomassa uutta uraa muotoilijana. Jumala on pitänyt minut lähellään murheiden ja ongelmien avulla. Terveenä ja vahvana kulkisin herkästi omassa voimassani, persoonallisista valaisimistaan tunnetuksi tullut hän toteaa.

Kaikella rakkaudella

Vilja-Valpuri Laxenius kokee, että opistolla näkee kaikista työntekijöistä, että he haluavat tehdä paikasta hyvän opiskelijoille.

– Viikonlopputapahtumien jälkeen on kodikasta tulla opistolle, kun kaikki on niin siistiä. Näen, että siivoojat ja asuntolanhoitajakin tekevät työnsä rakkaudella puhumattakaan keittiöstä, hän kiittelee.

Etuoikeutettu hän kokee olevansa siksikin, että uskovienyhteys toimii.

– Voin koputtaa ystävän ovelle ja rukoilla yhdessä, kun siltä tuntuu. Se on todella hoitavaa.

Laxenius patistaa jokaista kristittyä satsaamaan omaan Jumala-suhteeseen.

– Kannattaa lähteä vastaavalle kurssille, jos haluaa panostaa jumalasuhteeseen. Vuorotteluvapaankin mahdollisuus on vielä olemassa, hän vinkkaa.

Teksti: Virpi Kurvinen
Kuva: Miika Mäkeläinen

Artikkeli ilmestynyt aiemmin Uusi Tie -lehdessä 27.4.2016.