Vuonna 586 Babylonian sotajoukot tuhosivat Jerusalemin kaupungin ihan kokonaan. Juutalaisten rakastettu temppeli hävisi, kaikki vähänkin arvokas vietiin kuningas Nebukadnessarille. Koteja tuhottiin, ihmisiä tapettiin. Ne, jotka olivat vielä elossa, otettiin orjiksi vaikeisiin olosuhteisiin. Juutalaisille se oli varmasti suuri shokki ja epätoivon aikaa.
Me olemme joutuneet myös koronan aikana kokemaan epätoivoa. Totta, tilanne ei näytä olevan niin vakava kuin juutalaisilla 2500 vuotta sitten, mutta yhtäläisyyksiä voi kyllä nähdä. Kuulimme esimerkiksi uutisista monta kuukautta aikaisemmin, että Aasiassa tauti oli levinnyt laajalle, mutta emme uskoneet, että se voisi koskettaa meitä. Vain päivässä hallitus päätti asettaa rajoituksia, jotka sulkivat koko yhteiskunnan. Uskon, että Jerusalemin asukkaat toivoivat loppuun saakka, ettei tuho koskettaisi heitä ja että kuninkaanlinna pelastettaisiin.
Sen masennuksen, ahdistuksen ja epätoivon keskellä Jumalan profeetta Jeremia julisti: ”Näin sanoo Herra: Kun Babylonian seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, minä otan teidät jälleen huomaani. Minä täytän lupaukseni ja tuon teidät takaisin omaan maahanne. Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra. Minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikkien kansojen seasta, kaikkialta, minne olen teidät karkottanut. Minä tuon teidät takaisin siihen paikkaan, mistä minä vein teidät pakkosiirtolaisuuteen.” (Jer. 29:10-14).
Esran ja Nehemian kirjoissa VT:ssa voimme lukea, miten Jumala piti kiinni näistä lupauksista ja auttoi uudelleen rakentamaan Jerusalemin temppelin ja muurin. Hän oli läsnä ja apuna vaikeista olosuhteista huolimatta. On tärkeää muistaa, että se tulevaisuus ja toivo, josta Jeremia julisti, liittyy myös Jumalan pelastussuunnitelmaan. Jumala lähetti Jeesuksen maan päälle kuolemaan, jotta meillä olisi toivo ja iankaikkinen elämä.
Koronaviruksesta johtuneiden isojen rajoitusten purkamisen jälkeen voimme nähdä myös Jumalan lupauksen toteutumista. Etelä-Suomessa on pitkän syksyn jälkeen tullut viimeinkin kevät. Aurinko paistaa, linnut laulavat ja sydämessä on toivo, koska Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:20) Kristittyjen ei tarvitse murehtia mistään, koska olemme arvokkaita (Matt. 6:26) ja Jumala pitää meistä hyvän huolen (Fil. 4:19).
Suosittelen lukemaan lisää Liisi Jokirannan kirjasta ”Vastustuksesta huolimatta – Esra ja Nehemia”. Siunauksia!
Teksti: Iiris Turunen
– Kirjoittaja on Kansanlähetysopiston opiskelija