Kaikki muuttui paitsi Yksi – Osa 2/5: Odotus

12.5.2020

”Odottavan aika on pitkä”. Sanonta lienee kaikille tuttu. Moni meistä myös tietää sen olevan totta. Jos on itse esimerkiksi ollut lapsena odottamassa omien synttärijuhlien alkamista tietää, että se viimeinen tunti voi tuntua lähes yhtä pitkältä kuin juuri taaksejäävä vuosi. Tai jos on katsonut jääkiekkomatsin viimeistä erää oman joukkueen ollessa yhden maalin verran voitolla tietää, ettei aika milloinkaan kulu niin hitaasti kuin vastustajan ylivoiman pyöriessä omassa päädyssä ja puuttuvan maalin roikkuessa ilmassa. On kuitenkin jotenkuten siedettävää odottaa, jos tietää milloin odotus päättyy ja miten se palkitaan. Hankalinta lienee, jos on käsketty odottaa, muttei tiedä mitä ja kuinka kauan. Sellaiseen tilanteeseen olemme kuitenkin joutuneet.

Kun kuulimme rajoituksista, aloimme varmasti myös odottaa, milloin ne puretaan. Tällä hetkellä merkittävälle määrälle rajoituksia on tiedossa purkamispäivämäärät. Tilanne ei kuitenkaan ole vielä ollenkaan ohi. Suurella osalla odottaminen on varmasti osa arkea. Moni odottaa nyt kesäkuun alkua. Paljon on kuitenkin epävarmuutta ilmassa. Mitä on edessä sitten kun kuukauden odotus päättyy? Milloin valmistuvat ylioppilaat saavat juhlansa? Milloin on oikeasti turvallista matkustaa? Ja milloin voi liikkua ja elää niin, ettei tartunnan uhkaa tarvitse enää pelätä? Hankalaksi odottamisen tekee se, ettei selkeitä vastauksia ole. Erilaisia aikamääreitä vilisee uutisissa. Kärsivällisyyttä vaaditaan. Jonain päivänä odotus kuitenkin palkitaan. Vielä jonain päivänä koittaa aika jälkeen koronan. Meidän odotuksemme ei kuitenkaan pääty siihen.

Meillä on jotakin tärkeämpää odotettavaa. Usein kun odottaa jotakin kovasti on hienoa, kun H-hetki koittaa. Kurjaa on kuitenkin, että se hetki menee ohi. On mahtavaa, että vieraat saapuvat ja kakkua syödään mutta illalla vieraat lähtevät. On upea tunne, kun vastustaja ei saa maalia aikaan ja ottelu voitetaan, mutta kun palkinnot on jaettu ja torilla on tavattu, katseet alkavat hakeutua seuraavaan vuoteen. Eikö olisi hienoa, jos kerrankin odotus palkittaisiin lopullisesti? Jos H-hetki ei menisikään ohi. Jos pitkä odotus huipentuisi, eikä pudotusta todellisuuteen enää tulisi. Meillehän on luvattu niin. Kerran vielä koittaa aika, jolloin odotus oikeasti päättyy. Kerran koittaa aika, jolloin Herramme tulee takaisin. Silloin meidän ei tarvitse enää odottaa. Silloin ei poisteta kokoontumisrajoituksia vaan poistetaan lopullisesti synnin kahleet. Ei anneta lupaa mennä kirjastoon, annetaan lupa elää ikuisesti. Ei kerrota, että on taas turvallista matkustaa – kerrotaan että on viimein saavuttu perille.

 

– Kirjoittaja on Kansanlähetysopiston opiskelija

Tähän artikkelisarjaan kuuluu viisi erillistä tekstiä, joista jokainen sisältää poikkeustilassa heränneitä pohdintoja Jumalasta ja maailmasta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

19.5.2020

15.5.2020

15.5.2020

14.5.2020

14.5.2020